hengität hitaasti sisään - ja - ulos. vaikka kuinka koetat pitkittää hengityksen pituutta, tulee jossain vaiheessa vastaan päätepiste. uloshengityksen lopussa syntyy pieni paussi, jonka jälkeen keuhkot täyttyvät automaattisesti ilmalla - ja sitten kaikki tapahtuu taas uudelleen. tuhansia ja aina tuhansia kertoja koko elämän aikana.

mutta entä jos kutistatkin elämän yhteen hengitykseen?

elämän alussa on kliseinen rääkäisy, jolloin keuhkot saavat ensi maistiaisen hapesta. sisäänhengityksen vauhti kasvaa ja keuhkot laajenevat lähestulkoon aina keski-ikään saakka, jolloin saavutat lakipisteen. lapsuus, nuoruus ja aikuisuus vain vilisevät silmissäsi värikkäinä kuvina. hieman ennen sisäänhengityksen lakipistettä olosi käy kuitenkin tukalaksi. keuhkot ja pallea eivät vain anna enää periksi. hartiat jännittyvät ja tunnet, kuinka laajeneminen ei voi jatkua ikuisesti, joten et voi muuta kuin luovuttaa ja antaa vauhdin kiihtyä toiseen suuntaan.

uloshengityksessä tunnet suurta helpotusta. keuhkot ja pallea tietävät mitä tekevät purkaessaan sisäänhengityksessä syntyneen jännitteen ja annatkin vauhdin vain rentouttaa kehosi pehmeällä ja lempeällä huokauksella. loppuvaiheen huokauksen elämä on parhaimmillaan ymmärtävää ja viisasta. kunnes viimeisenä koetat taas pitkittää viimeistä pisaraa, mutta tajuat ettei supistuminenkaan voi jatkua ikuisesti. toinen lakipiste on saavutettu ja huomaat, että tämänkertainen elämäsi oli siinä -  ja se kestikin vain pienen hetken keskellä laajaa ja mittaamatonta maailmankaikkeuden ajankulkua. mutta se olit kuitenkin sinä, joka päätit kuinka tämänkertaisen sisään- ja uloshengityksesi käytit, ei kukaan muu.

tai entä jos näkisitkin jokaisen päivän yhtenä hengityksenä? aamulla keräät sisäänhengityksellä vauhtia päivään, koetat löytää päivästäsi miellyttävän hetken kaiken aherruksen keskellä ja loppupäivän lasketteletkin vain hetkistä nauttien - kunnes illalla tajuat ettei uloshengityskään voi jatkua ikuisesti ja tarvitset pienen paussin mittaisen levon. ja sitten teet kaiken uudelleen. yhtä tarkasti, ja arvostavasti.

tai entä jos jokainen pienikin tekemäsi asia on yksi sisään- ja uloshengitys? esimerkiksi toisen ihmisen tavatessasi ilahdut sisäänhengityksen tuomasta virvoituksesta, katsastatte matkan lakipisteeseen ja takaisin suurella innolla ja lopulta annatte uloshengityksen rentouden vallata kehonne. ja sitten teette kaiken uudelleen.

kuinka tarkka sitä tulisikaan olla, jotta osaisi hyödyntää jokaisen hengityksen sille kuuluvalla arvokkuudella eikä vain antaisi kaiken huomaamattaan valua hukkaan?

           

                                                                fantasia - elämä - avaruus