herra huu ja monta muuta hukattua tarinaa. aika on rajallista ja muut kootut lauseet. tuntuu kummalliselta kirjoittaa elämisestä koska nimenomaan olen sitä lähiaikoina elänyt. en haaveillut, pohtinut tai kirjoittanut vaan elänyt. und das schmeckt gut!

olen muun muassa etsinyt taas kuumeisesti sisäistä opettajaani, tanssinut enemmän kuin ihmisen tulisi tanssia, käynyt hienoistakin hienoimmalla keikalla, päättänyt päätyä helsinkin kesäksi töihin ja muistanut että ystäville tulee jättää aikaa. välillä tuntuu siltä, että maailma vain pyörii eteenpäin ja itse kuljen vain siinä mukana (ja niinhän se todellisuudessa vain tekeekin). se tuntuu oikealta ja toisaalta taas kovin väärältä. jotain puuttuu, mutta lienee vain kuljettava mukana.

lähipäivinä eniten kummastusta on kuitenkin aiheuttanut se, kuinka joidenkin ihmisten seurassa puhe on joskus tarpeetonta. olen puhunut koskettamalla ja kommunikoinut aivan toisin kuin aikaisemmin. jonain päivänä olen loistanut täysin ja samalla se on näkynyt kehonkielessäni. kehoni on liikkunut pehmeästi ja luottavaisesti. kehoni on viestinyt paljon sellaista, mitä sanat eivät ole voineet muotoilla.

kosketus antaa ihmiselle aidoimman äänen.