olen täysin unohdanut laulaa ylistyslaulun syksylle että kuinka sitä rakastan! sille kuinka ulkona näyttää tajuttoman kauniilta. ja kun tähdet näkyvät paremmin kuin kesällä. ja kuinka keltaisten lehtien päällä on mukava ajaa pyörällä, varsinkin tyhjillä kaduilla yöllä. ja kuinka vanha rapiseva jazz kuulostaa hyvältä kaarrellessa kaduilla. ja kuinka keltaiset ja oranssit lehdet näyttävät entistäkin paremmilta kun niitä katsoo kohti katuvaloja ja kuinka siirtämällä katsetta muutaman sentin ylöspäin huomaa mustan pimeän taivaan. ja kuinka omenat tuoksuvat paljon paremmille syksyisin. ja kuinka kynttilätkin tuntuvat kauniimmilta syksyisin. tai kuinka lehdet näyttävät niin eläviltä pudotessaan puusta tuulen mukana ja vipeltäessä lopulta pitkin katuja samaan aikaan kun minä taistelen juostessa syksyn myrskytuulta vastaan. ja toisaalta kuinka kaunista on myös se kun lehdet maatuvat ja katoavat näkyvistämme ja kun tietää että seuraavana vuonna tapahtuu sama uudestaan. ja kun tietää että kaikelle on paikkansa. ja kuinka syksy tuntuu hyvältä jyväskylässä kun täällä on vielä tarpeeksi puita ja luontoa niin että kaikki on lähellä.

mutta ehkä kirjoitan ylistyslaulun joku toinen päivä. tänään en ehdi. täytyy ahmia lisää sanoja ja rakentaa niistä tarinaa.