tänään kaikki on tuntunut hassunkuriselta. se ihminen joka täällä on tallustanut on vaikuttanut hassunkuriselta koneelta, joka raksuttaa menemään enemmän tai vähemmän silmät sidottuina.

välillä kuuluu vain BLOB, ja sitten mennään taas.

aamulla istuin kokouksessa, jossa on tarkoitus muodostaa opetussuunnitelmaa harjoitteluiden osalta. hillitön raksutus kuuluu työryhmässä - ajatukset sinkoilevat kokoustilassa, vaihdetaan tietoa, verrataan, kiistellään - ja sitten kuukausien kuluttua kuuluu BLOB. inputista on syntynyt output: opetussuunnitelma on syntynyt.

päivällä töissä saan tehtäväkseni tuottaa kohdennettuja kysymyksiä tutkimusprojektiimme. mihin haluaisin kiinnitettävän huomiota perusopetuksen opetussuunnitelman kehittämisessä? otan kirjoja käteen (ja sitä olen tehnyt jo viimeisen kuukauden verran). syötän tietoa, puntaroin, painin, vertaan - ja sitten kuuluu taas BLOB. output: taustakysymyksiä kokoukseen.

vähän samalla tavalla koulutuksesta puhutaan nykyään liikekielen termein. on tuottavuutta, vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja taloudellisuutta.

input/output --> BLOB --> output lapsi

input lapsi --> BLOB --> output työläinen

input työtehtävä+palkka --> BLOB --> output tehty työ+loppuunimetty työläinen

jotain siellä aivoissa vain tapahtuu ja sitten joko kivuliaan tai kivuttoman pinnistelyn päätyttyä pelmahtaa esiin lopputulos. käsittämätöntä. ja mikä vaikutus sillä onkaan mitä koneeseen syöttää! lopputuloksen tulisi olla aika tavalla sen näköinen mitä tietoja ja taitoja koneeseen syötetään. ja sitten ihmetellään miksi outputit näyttävät usein nykyään niin rumilta, möröiltä tai muuten vain kieroutuneilta? kukaan ei uskalla/osaa miettiä syötetyn aineen vaikutuksia.

silmät auki ja menoksi.

BLOB.