melkein tekisi mieli sanoa ettei mielialat voi vaihtua muutaman päivän sisällä näin paljoa ellen olisi nainen. en kuitenkaan aio myöntää sitä.

muutaman päivän aikana elämä (tai mikä lie) on päättänyt antaa minulle mahdollisuuden kaivautua pään sisälle epäonnistumisten kohtaamisesten äärellä. hämmentävää on huomata kuinka paljon lopulta voikaan kehittyä siinä miten ottaa vastaan ns. epäonnistumiset. totta kai aluksi kapinoin ja vittuunnuin kun minua kohdeltiin väärin työpaikallani, mutta pääasia on kuitenkin siinä miten suhtaudun kaikkeen tapahtuneeseen. kiukkua (jee, sekin on kivaa välillä!) seuraa syyttely. totta kai väärien ihmisten syyttely. syytän ketä tahansa muuta kuin itseäni. kunnes lopulta huomaan että aivan yhtä paljon on minussa vikaa kuin toisissa osapuolissakin. perkeleen helppoa olisi vain myöntää, että vika on toisaalla.

sitä seuraa uneton yö ja unenomaisen väsyttävä päivä, mutta se päättyykin taasen uuteen oppimiseen. aivan tilauksesta luento kuin tehty minulle, joka käsittelee samoja epäonnistumisen ja ihmisyyden teemoja hieman eri näkökulmasta. hienointa on kuitenkin se, että päätin löytää opettajuuteni uudelleen ja vielä sellaisen ihmisen avulla, jonka taitoihin olen aina luottanut vaikkei ehkä aina olisikaan ollut sen arvoinen. en aio vielä luovuttaa. nyt aletaan vasta lähestyä sitä pistettä opettajuuden pohtimisessa, mitä olen jo kaivannut muutaman vuoden ajan. aletaan lähestyä sitä pistettä, minkä vuoksi voisin jaksaa tehdä työtäni.

näin tänään, ehkä huomenna toisin. pääasia on kuitenkin se, että olen taas oivaltanut jotain tärkeää. melkein jo pelkällä oivalluksen voiman avulla jaksaa taas eteenpäin. (who needs relationships anyway?!) oivallusten ilosta ja harmillisesta uutisesta, että tapoin kukkani,  kehittyi perin pessimistis-optimistinen tappamis-vertaus.

ainoa mielekäs tappamisen hetki on se, kun tappaa omasta minästä oivalluksien avulla sellaisia puolia joiden ei ole tarkoituskaan itää sen pidemmälle. tarpeeton paha poistuu kehosta ja uusi saa tilaa. tapan siis minääni oivallusten kautta. (perin gross vertaus, kuten amerikkalaiset hipit ja popit teinit sanoisivat, mutta toimiva!)

tänään olen pitänyt myös suuren suurista ja pehmeistä lumihiutaleista, raparperimehusta ennen kaikkea ja knödeleistä.

näin tänään, ehkä huomenna jo toisin.