hassua kuinka elämä rakentuu palasista, joita on kerännyt koko elämänsä ajan. olisi sangen mielenkiintoista listata elämästään asioita ja sen jälkeen yrittää yhdistää niitä eri ihmisiin. vähän samalla tavalla kuin lapsena tehtiin harjoitustehtäviä joissa piti yhdistää sana SIENI kuvaan sienestä.

ja sitten kun ikävä iskee, miettii vain minkä tavan yhdistää mihinkin ihmiseen ja toistaa sen tavan saaden elävämmän kosketuksen toiseen kuin vain valokuvia katsomalla. oli se sitten ruokaa, sanontoja, musiikkia, mitä tahansa.

ja kuinka joistain tavoista ei vain pitäisi pitää kiinni vaan unohtaa ja siirtyä eteenpäin. antaa tavalle toisenlainen tunneleima säilyttäen kuitenkin se mittaamaton arvon mitä siihen sisältyy.