däem, olisin niin halunnut olla 15-vuotiaan tasolla! viisas kirja (identity development) kuitenkin paljasti etten olekaan sillä tasolla. olen aivan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, tosin ehkä hieman jäljessä keskimääräisestä kehitysvauhdista. minun tulisi kiriä ja äkkiä! *virn

hämmentävän suolaavaa lukea myöhäisnuoruuden identiteetin kehityksestä ja huomata oman identiteettinsä olevan aivan täyttä höpöä. scrambled eggs, sanoisin! suolaista on myös huomata omat jälkensä ja mahdolliset syynsä omiin metkuiluihinsa muutamien vuosien sisällä. hyvinkin järkeviä reagointitapoja sillä pohjalla mitä minuus oli siinä vaiheessa, mutta harmittaa kuinka paljon sitä onkaan menettänyt juurikin oman vaillinaisuutensa vuoksi sekä sen ristiriidan vuoksi miten kehittyneitä identiteettejä olenkaan kohdannut enkä ole osannut suhtautua niihin oikealla tavalla. onneksi voin nyt kohdistaa harmistukseni sanaan identiteetti, jolloin ei tarvitse syyttää oikeastaan itseään mistään vaan voin ulkoistaa syyllisen! *second virn

hämyisää on myös se, että olettaisi ihmisten viihtyvän sellaisten ihmisten seurassa joiden identiteetin kehitys on suunnilleen samoilla linjoilla kuin omansakin. en kuitenkaan ymmärrä miksi minun seurassani viihtyy myös ihmiset joiden identiteetti huitelee jo korkeuksissa?! ja hemmetti siitähän ei voi seurata muuta kuin ärsytystä huomatessaan oman olevan vielä hyvinkin matalissa liidoissa. miten ärsyttävää onkaan huomata omien kognitiivisten kykyjensäkin olevan pelkkää höttöä enkä voi sille mitään. en voi ohittaa mitään kehityksen vaiheita! kirottu ihmisyys!

olen siis palannut juurilleni: psykologian ääreen, noloa myöntää. perjantaihin mennessä aion tenttiä itselleni myös aikuisuuden identiteetin kunhan etenen kirjassani. epäilen arvosanan olevan alhainen.