tampere on kummallinen paikka. aivan kuin olisi eksynyt toiseen maahan. wonderland.

kaupungilla vastaan vaappuu heti ensimmäisenä kävelevä pizzaslice, ihmiset lahjoittavat nälkäpäiväkeräykseen rahaa ihailtavalla tahdilla mutta kaupungin eri kulmilla istuvat 3 anovakatseista kerjäläistä eivät saa penniäkään, muutaman kerran korviini kantautuu kummelimaista nääs-kieltä räjäyttäen minut pakollakin pieneen tirskuntaan, 3/5 ihmisistä on pukeutunut kalliisti ja samalla näyttäen aivan toistensa kopioilta kun taas 1/5 ihmisistä näyttää maailmanparantajilta/hipeiltä (mikäli se määrä on aitoa hippeyttä niin luulisi jo maailman pelastuneen), Tampereen tuomiokirkko on tyhjillään eikä herätä minkäänlaista kiinnostusta ohikulkijoissa, Hesburgerin kasvihampurilaisateria löyhkää ja maistuu suussa oksettavalle vielä kahden tunnin kuluttuakin (sori hesetyöntekijäystäväni) ja kaiken lisäksi sarjakuvamaisen äveriään näköinen portieeri hymyilee maksavat asiakkaat tervetulleiksi Stockmannille.

hengästyttävää kokemusten virtaa. siinä on se ihailtu elämä, ha?

joskus täytyy kuitenkin ottaa etäisyyttä jyväskylään. tampere hoiti tehtävänsä. pisteet sille ja Finlaysonin alueelle.