aamuisin ihmisten tulisi kokea aina jotain sellaista, mikä veisi ajatukset pois itsekeskeisyydestä ja kaikesta turhanpäiväisestä. jotain mikä saisi elämän raiteilleen yön jälkeisen nollauksen päätteeksi. tuntuu, että aamu antaa useimmiten ikävän ponnahduksen uuteen päivään heti siitä lähtien kun ihminen katsoo itseään peilistä. samalla unohtuu kaikki muu tässä maailmassa ja kaikki se, mikä on tärkeää. jotenkin aamuisin pitäisi virittää aina itsensä uuteen päivään. joka päivä uudestaan eikä siten, että päiviä menee hukkaan vääränlaisessa olotilassa.

tänään kävin päiväleffassa katsomassa elokuvan Ben X. se jos mikä laittoi maailman taas kohdalleen. tai oikeastaan ei maailmaa kohdalleen vaan minut maailman osana omalle paikalleen. alensi minut juuri minulle kuuluvalle paikalle ja samalla nosti arvoiselleni tasanteelle. sen elokuvan jälkeen ei voinut kuin hävetä ihmissukua ja toisaalta taas nähdä sen millaisia mahdollisuuksia ihmisiin sisältyy. (elokuvasta en kerro sen enempää. jokainen saa itse katsoa sen)

järkyttävän, mutta samalla hienon aamupäivän päätteeksi eksyin syömään ja juomaan kupposen kahvia senaatintorin portailla. kaikessa rauhassa. vain hengittäen ja katsoen uudenlaista näkymää ripoteltuani kaiken (?) itsekeskeisyyden pois.

samalla tunnetilalla päädyin hankkimaan jokasyksyisen lukunautinnon: moominvalley in november. raukea, lämmin ja hidastempoinen elämänlaatu välittyi muumikirjoista taas entistäkin suuremmalla voimalla. on käsittämätöntä miten tove jansson on voinutkin luoda niin hengettömiä ja samalla niin elämää täynnä olevia hahmoja, ja oikeastaan samalla kokonaisen maailman, joka on jotain niin päinvastaista tämänhetkiselle elämäntyylille. kirjailijan on täytynyt luoda muumihahmot suurella herkkyydellä, ja ennen kaikkea aidosti sydämellä. ei kai se tunne muuten ihmisille välittyisi?! muumilaakson lämmin tunnelma oikein imeytyi minuun nauttiessani jokaisesta kuvailevasta sanasta. sanat muuntuivat muodoiksi, väreiksi ja tunteiksi, jotka putosivat mieleeni. lämpimyys vain korostui kun kirja olikin englanniksi eikä suomenkielellä, jolla kirjaa olen tottunut lukemaan. yhtäkään sanaa ei voinut ottaa itsestäänselvyytenä vaan jokaista tuli arvostaa ja maistella yksitellen.

muumilaakson marraskuu saanee valmistaa minut syksyyn ja pimenevään ilmaan. melkein odotan pimeyttä, mikä parhammillaan voi olla jonkinlainen lepotila, tai kotelo, jossa ajatukset pääsevät hitaasti hautumaan. pimeys ei pakota säntäilemään paikasta toiseen kuten kesän valoisuus ja lämpö, vaan parhaimmillaan tuottaa yhtä harmosen ja lämpöisen olotilan kuin muumien hassunkurinen nassu.