minua harmittaa se etten osaa sanallistaa sitä kaikkea hienoutta mitä tanssimiseen kuuluu. en osaa puhua tanssin puolesta tai selittää niitä monimutkaisia kognitiivisia prosesseja tai muita selittämättömiä ilmiöitä, mitä tanssiessa tapahtuu. ja puhun nyt lähinnä nykytanssista tai yleensäkin vapaasta liikkumisesta. haluaisin niin kovin osata promootoida tanssia ja sen positiivisia vaikutuksia! tanssin muuntaminen enemmän älylliseksi prosessiksi on kuitenkin tästä lähin enemmän tarkastelun alla.

muutaman viikon sisällä olen kehittynyt tanssijana huimia askeleita. (paras onkin kehittyä kun tällä viikolla olen viettänyt tanssisaleissa 19 tuntia, huoh...)  välillä en melkein tunnista itseäni ja kehoani kun olen päässyt vauhtiin. huomaan, että kehoni yltyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin. hienointa on kuitenkin se, että vihdoinkin tunnemaailma alkaa yhtyä liikkeeseen. uskoisin vahvasti sen johtuvan draamaharjoituksista ja muutenkin uudenlaisesta valmiudesta käsitellä tunteita. ja hemmetti, kehon kauttahan niitä tunteita pitääkin lähteä tutkimaan eikä vain sanallisesti! iisipiisi tajuta, mutta tajuta oikeasti onkin ollut työn takana. eihän tässä ole mennytkään kuin lähes 9 vuotta sen tajuamiseen. aikaisemmin se tosin ei olisi ollut edes mahdollista. kaikella on aikansa ja paikkansa. nyt kehitys voi tapahtua pulputen ja vauhdilla, koska minulla pohjalla paljon kokemuksia kehoni kanssa toimimisesta. kerrankin odotan innolla irti päästämistä!

eilen ja tänään olen heilunut draamakasvatuksen tanssijaksolla. luottamus itseeni ja toisiin oli järisyttävän suurta. uskallus epäonnistua ja tehdä itsestä naurunalainen kuuluivat jostain syystä myös normaaleihin prosesseihin eikä niitä tarvinut miettiä sen enempää. kunhan vain annoin mennä. löysin hämmentävän paljon uutta liikekieltä itsestäni, paljolti kiitos helena ratisen ilmiömäisen liikekielen. oikealla hetkellä jonkun toisen malli auttaa tajuamaan jotain piilotettua myös itsestä.

nimenomaan, nyt alan ehkä uskoa siihen, että minuun on piilotettu vielä hyvin paljon jotain erityistä, mitä minun tulisi kaivaa esille.

(sarjassamme lähes itsekehumisblogituksia, joita ihmisten tulisi kirjoittaa paljon useammin kuin vain pelkkiä "olen läski, lihava ja kusipää" kirjoituksia.)