jos villi länsi olisi vielä olemassa, se olisi ehdottomasti jämsän jokkarissa alias night lifessä.

kyseinen paikka on sekasikiö kaikesta siitä mitä maailmasta voi löytää. tänä perjantaina paikka kuhisi tuttuun tapaan k18-pissiksiä kekkuloivissa takalistoissansa, juppeja olutlasi kourassa korkealle vyötärölle ylettyvissä housuissansa, muutama "tavallinen" ja ennen kaikkea keski-ikäisiä eronneita ja karanneita miehiä. teknojumputus on asia, joka vetää kyseisen heterogeenisen ryhmän tanssilattialle kun taas vähänkin uudempi musiikki karkoittaa lähes kaikki (lukuunottamatta muutamaa k18-pissistä, jotka saavat vihdoinkin mahdollisuuden esitellä hyvin matkittuja mtv-takalisto-liikkeitä ilman häiriötekiöitä). promillepitoisuus nousee hyvin korkealle illan edetessä erityisesti suomipop-puolella.

villin lännen paikasta teki kuitenkin nimenomaan keski-ikäiset miehet. en ole koskaan nähnyt moista rynnäkköä kahden hemaisevan neidin luokse. valehtelematta kymmenisen miestä/miesryhmää pyrki juttusille. muutamaan tapaukseen on tottunut aina näillä periferian alueilla, mutta tuo määrä oli jo liikaa. miksi keski-ikäinen mies olettaa 22/24-vuotiaan innostuvan heistä, takalistoon imeytyvistä farkkujaloista? miksi mies ajattelee baarissa toiseen koskemisen olevan sallittua kun ei se ole sallittua missään muussakaan ympäristössä?

ryntäyksen syylistana toimii tänään:
A. tinttan oli niin hemaiseva, että kaikki miehet hamusivat tädin luokse ja siinä samalla myös minun luokse
B. tinttan ja minä olimme vastustamaton yhtälö tuossa ympäristössä
C. "ulkopaikkakuntalaiset" ovat vapaata riistaa, joita ei ole yritetty metsästää jo joka viikko
D. savuttomissa ravintoloissa feromonien tuoksut villiinnyttävät miehet eri tavalla kuin aikaisemmin
E. miehillä ei ole mitään realiteetintajua

samalla kyseisen mylläkän keskellä iskee vielä kaiken lisäksi omantunnon pistokset. ei ole helppoa sanoa ihmiselle ei. kierrellen on yhtä paha kuin suoraankin sanominen. siinä samalla saat kylmäkiskoisen maineen, mutta minkäs teet. raja menee jossakin.

hämmentävää, perin hämmentävää..

tänään taas jatkoin kummallisten kokemusten saavuttamista serkkuni häissä. jos tämä ei ole tuskaa niin mikä sitten: 10 tuntia perheen kanssa, jossa ollaan joko hiljaa tai keskustellaan erinäisistä sukulaisista + häät, joista et tunne oikeastaan ketään + teennäinen hymy kaikelle sille teennäisyydelle, mitä häät merkitsevät minulle.

hassuinta oli kuitenkin tajuta se, että kyseinen aika perheen seurassa teetti minulle jo kooman. aivot tukkeutuivat kun en saanut minkäänlaista virikettä niille. ei ihmekään, että teinivuosina olin koomassa koko ajan. tarvitsen virikkeitä! call me adhd tai acdc, mutta en minä sellaista kestä!

(post scriptum: ethän loukkaannu pienten kaupunkien tai keski-ikäisten miesten kuvauksesta. osaavat ne olla joskus miellyttäviäkin ja sangen, mmm, omalaatuisia)