eipä voinut tietää että aamulla herään kurkkukipeänä kiroten ja ähkien ja puhkien ja saavun sitten lopulta töistä tanssien metsäpolkuja pitkin.

sadepäivän kunniaksi istuin tänään laitetädin kopissa lähes 5 tuntia tehden töitä aina muutaman kerran tunnissa kun muutama hassu asiakas kohdalle sattui. oli siis plenty of time to think, sanoisivat amerikkalaiset. tai oikeastaan plenty of time to feel. mietin, kuinka jotkun ihmiset tuottavat hyvän olon koko kehoon. hyvän olon voi tuntea aina varpaista päälakeen asti. mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, kuinka hyvää oloa pystyi levittämään vieläkin tarkemmin jokaiseen soluun ajatuksen voimalla (tosin totesin polvitaipeiden ja niskan olevat jostain syystä haastavimpia paikkoja) samalla hyvä olo täytti myös mielen eikä voinut millään tavalla enää erotella ajatuksia ja kehon tuntemuksia. koko ihminen tuntui yhdeltä suurelta ja täydeltä kokonaisuudelta. eikä kai ihminen voisi muunlaista olotilaa toivoakaan?!

ehkä samalla taktiikalla voisi kyetä lopulta myös tuntemaan samanalaista hyvää oloa jokaisesta ihmisestä eikä tarvittaisi enää tiettyjä ihmisiä sen tunteen saavuttamiseksi. ehkä tulisi kaivaa tietoisuuden tasolle jokaisesta kohdatusta ihmisestä jokin hyvä asia, jonka jälkeen pyrkisi levittämään sen koko kehoon. tällöin vain järki ei dominoisi käytöstä ja ehkä loppujen lopuksi tietoisuus (tai mikä lie) löytäisi hyvät asiat ihmisestä ilman tiedostettua etsintää. ehkä asteen verran idealistinen teoria, mutta ehkä seuraavana sadepäivänä kokeilen sitä. sanonta "laittaa hyvä kiertämään" saisi aivan uudenlaisia merkityksiä solutasolla, hi hoh.