paluu jkl:ään on siis tapahtunut. ensin asenteella karatako heti vai myöhemmin, mutta onneksi myöhemmin asenteella kohdata ja katsoa miten käy. useimmiten kahdesta kovasta koosta (karata vai kohdata) valitsee karkaamisen, mutta eipä tuo vie asioita eteenpäin.

parasta paluussa on jostain syystä ollut se kuinka huomaa näkevänsä maailman taas kovin eri tavalla. vanhaan taustaan mallattuna uudenlainen ajattelutapa vaikuttaa virkistävältä ja oikeasti eteenpäin vievältä. kesän aikana moni ajatus on saanut kyteä rauhassa ja lopulta myös päässyt käytäntöön. ilman tekoja ei lopulta mitään tapahdu. kenties tekoja eniten kesäkarkumatkan aikana olenkin oppinut (vaikka toki aina enemmänkin voisi oppia).

parasta paluussa on ollut myös se, että olen voinut järjestää kotini hieman uudenlaiseen asetelmaan. kotini on täynnä pieniä uudistuksia, jotka lopulta ovat tärkeitä sellaisia. ne ovat oivia osoituksia siitä, että ajattelen eri tavalla kuin aikaisemmin. hienoa on ollut myös se, että vihdoinkin olen päässyt musisoimaan ja olenpa jopa innostunut piirtämisestäkin. tarttuminen pianoon ja kitaraan on muuttunut täysin. perfektionistinen suorittamisen ote on suurimmalta osalta poissa ja tilalle on kehittynyt ennemminkin kokeilun ja tunnustelun kautta oppiminen. koetan luoda uutta mallia kitaran ja pianon toiminnasta sormituntumalla eikä teknisistä lähtökohdista, kuten musiikkiopistossa soittimia olen tottunut lähestymään (tai oikeastaan miten lähes kaikkialla opetetaan - teknisesti ja kylmästi)

tänään eksyin myös kuuntelmaan taiteilija pekka pitkäsen kertomuksia omasta taiteilijaurastaan ja teoksistaan. omat kokemukset luomisesta alkoivat yllättäen kuulostaa samantyylisiltä kuin tämän taiteilijan kokemukset. luodakseen jotain täytyisi pitää yllä jonkinlaista virettä (jonka vuoksi olenkin päättänyt tehdä jotain "luovaa" päivittäin ja se on tuntunut enemmän kuin hyvältä!) eikä vain odottaa että pää itsestään keksii jonkin hienon idean kerta toisensa jälkeen. tekemisen kautta pienistä ideoista voi kehittyä suuria ideoita tai ainakin jotain jää mieleen hautumaan. ja mikäli mitään suurempaa ja hienompaa ideaa ei synnykään niin tekeminen on ollut kuitenkin itsensä vuoksi arvokasta eikä suinkaan lopputuloksen vuoksi. loppu onkin sitten silkkaa raskasta työtä, mikäli niin pitkälle luomisen haluaa viedä.

miten helpottava asenne tuo lopulta oikeastaan onkaan! ja miten helppoa elämä onkaan jos sen vain oikein ymmärtäisi.        on se jännää se. on.