en ole aikoihin hermostunut oikein kunnolla. tiedättekö sen olotilan kun päässä sihisee ja stressihormonit lähtevät liikkeelle. halleluja tekniikalle, tänään onnistuin ärsyyntymään pahemman kerran. olin jo oikeastaan kaivannut sitä olotilaa. melkein on tehnyt mieli yrittää hermostuttaa itseni ilman suurempaa syytä, härnätä oikein.

hankin viimeinkin mp3-soittimen, juoksin liian monessa kaupassa etsimässä sopivinta (lue: halvinta mutta toimivinta), sotkin tietokoneeni kappaleita kopioidessa, totesin muistin olevan silti liian pieni minulle ja hermostuin älyttömään muotoiluun, jossa ei ole otettu huomioon soittimen käyttötarkoitusta. onko muka jokaisella housuissa taskut ja kuka haluaa kantaa soitinta kaulassaan lenkillä kaiken hien keskellä? miksei soittimissa voi olla yksinkertaisesti klipsiä, minkä voi lisätä siihen niin halutessaan!

aika hienoa olla ihminen ja saada lupa suuttuakin välillä oikeastaan ilman mitään suurempaa syytä. ja mikä hienointa ja surkuhupaisinta, voin kirjoittaa siitä täällä.

häähää. (olen tänään ehkä hieman kujeilevalla tuulella)