miten voivatkaan elämään liittyvät totuudet olla niin yksinkertaisia, miten ne voi ymmärtää joka päivä eri tavalla ja miten niitä ei siltikään ymmärrä loppuun asti?!

luin juurikin Paulo Coelhon Alkemistia, joka pursuilee maailmalla vuosisatoja kiertäneitä totuuksia. jollain tavalla alan aina vain enemmän arvostaa mennyttä aikaa ja elämänohjeita, jotka on ymmärretty jo silloin kuin aikaa ei olisi voinut edes kuvitella olevan olemassa. samat totuudet kiertävät kehää edelleen tänä päivänä, mutta vain eri muodossa. samalla nykypäivän ihminen väittää olevansa viisaampi kuin ennen aikaan, vaikka samaiset ajatukset kulkevat mukana edelleenkin.

viimeisin hämmennys aiheutui kirjan tuomasta ajatuksesta, että tulevaisuus täytyy muuttaa muuttamalla nykyisyyttä. tietenkin, lapsellisen yksinkertaista, mutta sen vain aina unohtaa! samaisia sanoja olen yrittänyt tapailla jo useampaan kertaan, mutta erilainen muoto tuo niihin taas uuden merkityksen. useimmiten unohtuu toivomaan tulevaisuuden muuttuvan itsekseen, ja kyllähän se muuttuukin omalla painollaankin, mutta ei ehkä siihen suuntaan minne sen haluaisi vievän. ei voi siis kuin muuttaa asioita nykyisyydessä ja pyrkiä oikealle tielle tulevaisuuteen.

vaikeinta onkin säilyttää lapsen mieli ja ymmärtää lapsellisen yksinkertaiset totuudet.