mikä on sen tunteen nimi kun vain tietää, että jokin asia on oikein? pelko tai ilo on helposti tunnistettavissa ja nimettävissä, mutta miten voi nimetä "tämä on oikein"-tunteen kun sille ei ole virallista nimeä? vai onko se nimeltään vain "tämä on oikein"-tunne ja sen vain tunnistaa. ja miten "tämä on oikein"-tunne syntyy? perin kummallista.

monta asiaa on tuntunut lähiaikoina kuitenkin oikealta vaikkei se virallinen tunne olisikaan. tuntuu, että tiedän mihin suuntaan haluan mennä ja uskallan tehdä tilaa kaikelle sille, mitä haluan. mitään suuria elämää mullistavia muutoksia ei ole tapahtunut, mutta tiedän suunnan ja se on jo riittävää. olen muun muassa päättänyt jättää nykyisen tanssinopettajan pestini ja jättää tilaa muille projekteille ja haasteille. toisin sanoen olen jättänyt aikaa kaikelle sellaiselle, mille sydämeni sanoo aivan täysin kyllä. en aio rajata tulevaisuuttani liian aikaisin, vaan annan sen tuoda minulle mahdollisuuksia, joihin voin joko tarttua tai hylätä.

olen myös päässyt syvemmälle käsiksi siihen, mikä oikeasti on tärkeää. mitä vähemmän ympärillä on kulttuurin tuomaa hälyä, sitä vahvemmin näkee syvälle. helsingissä käydessäni kirjoitin: "täytyy olla todella vahva ja puhdas sisältä, jotta kestäisi jatkuvan kulttuurin aivopesun. kulttuuri voi joko turruttaa tai tuoda ihmisestä esiin jotain tärkeää."

kotona muun muassa niinkin hassu ja pieni muutos kuin "ei mainoksia, kiitos"-lappu ovessani sulkee pois maailmasta sellaisen osan johon en halua olla yhteydessä ja jota en halua kannattaa. jostain syystä olen tämänkin lapun kanssa taistellut jo pitkään. olen ikään kuin luullut menettäväni jotain, jos en saa tietää mitä maailmalla on tarjottavana vaikka se onkin vain harhaa. sama pätee pienoiseen riippuvuuteen interverkosta, josta vähitellen olen myös pääsemässä eroon. voin silti ottaa maailmasta sen palasen, minkä oikeasti haluan myös ilman mainoksia ja kulttuurin aivopesua.

toinen hassu ja pieni muutos on se, etten koe enää millään tavalla tärkeäksi käyttää niin paljoa ehostusaineksia (eli meikkiä) kuin aikaisemmin. eräänä aamuna vain heräsin ja peiliin katsoaessani totesin, etten minä sitä tarvitse. ei se ole olennaista, eikä se tuo ihmistä esille sellaisenaan kuin ihminen aidosti on. ennen mustat rajatut silmät toimivat tehokkaasti oman roolihahmon suojana. en ollut edes huomannut sen merkitystä suojaavana tekijänä. tämän tajuamiseen vaikutti tosin suuresti se, että olin kokenut aikaisemmin aitoa hyväksyntää. ei ihminen kaipaa kuin tunnustusta juuri sellaisena ihmisenä kuin on, hyvä sellaisenaan.

ihmisten vaikutus toisten elämän suuntiin jaksaa yllättää joka kerta. tarvitaan toisia ihmisiä, jotta näkisi kirkkaasti. omat silmät pettävät liian usein.

minä tarvitsen toisia ihmisiä, jotta näkisin kirkkaasti.