minulle iski ikään kuin pakonomainen tarve päivittää blogiani vaikkei minulla oikeastaan mitään järkevää asiaa olekaan. pölhöä, mutta inhimillistä.

olen muutamat viimeiset päivät keskittynyt oikeastaan vain ja ainoastaan tenttiin. onneksi kohokohta on huomenna ja saan hieman taukoa aivoilleni. kummallisella tavalla olen huomannut että olen kaivannut unta äärimmäisiä määriä viimeisen viikon aikana. tuntuu, että lukeminen (elämänkatsomustietoa, uskontoa...) on imenyt minusta kaiken energian. välillä on vain pakko pysäyttää päivä ja sulkea silmät. mikäli pää osaisi höyrytä, se tekisi minulla juuri sitä.

päivän mielenkiintoisin ajatus on ollut kuitenkin taolaisuuteen liittyvä paradoksi: äärimmäisyydet muodostavat ennemmin tai myöhemmin vastakohtansa - muuttuvat vastakohdakseen. (yin-yang)
mikäli laajentaisi periaatetta kahteen täysin vastakkaiseen ihmiseen, toimisiko periaate oikeasti?

perinteinen vastakohdat täydentävät toisiaan-periaate lienee vastaava, mutta en ole silti vieläkään vakuuttunut. tietynlainen erilaisuus on hyväksi, mutta entä täydet vastakohdat?

toisaalta periaate tarkoittaisi myös sitä, että kaksi samanlaista ihmistä ei voisi tulla toimeen, koska tasapainoa ei voisi saavuttaa. kummallista, mutta siinä lienee ehkä hitunen totuutta.

vastauksia en tiedä, enkä oikeastaan haluakaan tietää. ajatus vain on kiehtova. (kuten myös tenttikirjan seuraavat 50 sivua...)