päätin yrittää kirjoitusta vähemmän paatoksellisessa olotilassa ja katsoa mitä siinä sitten käy.
no, luultavasti ei mitään.
joka tapauksessa on ollut hämmentävän hauskat kaksi viimeistä päivää. en tiedä onko se aurinko, hormonitoiminta vai muunlainen mielenvikaisuus mikä on saanut minut iloiselle mielelle.

ensinnäkin selvisin hengissä pianotentistä ilman mitään suurempaa draamaa kuten itkemistä, pyörtymistä tai muuta kummallista reagointia. pääni oli ilmeisesti päättänyt selvitä tilanteesta joten nautin jopa hetkittäin siitä että soitin toisille. nautinnon tunne johtui siitä että vihdoinkin tajusin, että annoin itsestäni jotain. asteittain uskaltauduin heittäytymään, liikkumaan, annoin mielikuvien tulvia koskettimille.
lopputuloksena pientä käsien tärinää mutta myös hetkiä jolloin itsekin hämmästyin niitä kauniita säveliä.
kliseistä mutta totta!

toisekseen olen yrittänyt etsiä itselleni uutta alaa. haluaisin opiskella vielä vaikka kuinkaa montaa eri ainetta mutta tajusin juuri opintotukikuukausia laskiessani että valtio on minua vastaan. se ei halua että sivistyn ja löydän oman paikkani tässä maailmassa. vielä minä sille näytän.
joka tapauksessa minua on alkanut kiehtoa äärimmäisen paljon uskontotiede. olen syönyt suihini jo monta uskontotieteen kirjaa. huolestuttavinta on se, että jaksoin innostua uskontotieteen kirjassa jossa kuvattiin sen alan erityistä metodologiaa. sen on oltava jo joku merkki siitä että ala voisi oikeasti kiinnostaa, tai sitten ei.
kesällä aion kuitenkin sivuta uskontotiedettä ja tenttiä luultavastikin elämänkatsomustietoa. en tiedä olenko valmis kohtaamaan uskontoja ja vakaumuksia mutta tuntuu siltä että nyt olisi sen aika.

selvisin myös kandin tutkielman kirjoituksesta mikä sekin osaltaan helpottaa olotilaa. huolestuttavinta tässä on taasen se, että sekin oli minusta hillittömän hauskaa. koin valtavia flow olotiloja kirjoittaessani tutkielmaani. ensin kapinoin koko tutkielmaa vastaan mutta se imikin minut mukanaan. lopulta aloin myös nauttia sen muokkaamisesta, mitä olen aina ennen inhonnut. lisäksi ohjaaja kertoi tarinoita tutkijoiden konferensseista ja työstä ja kuinka hassua, aloin nähdä itseni sellaisessa työssä. yksi vaihtoehto siis lisää uratavoitteisiini: jospa minusta tulisikin tutkija. saatan tosin olla eri mieltä jos saan tutkielmastani huonoa palautetta.
aika näyttää. on kuitenkin hauska haaveilla.

mm, paljon muutakin hassunkurista on tapahtunut. vakiopaineen teatteriesitys "kuolemaani saakka" oli hienoimmasta päästä teatteria mitä olen nähnyt. suosittelen! toisekseen suosittelen myös outoja lintujen bongausretkiä. ihme kyllä, silkkiuikkujen soidinmenojen tarkkailu oli mielenkiintoisinta pitkään aikaan!
kannattaa myös surffailla aalloilla ja joutua sarjatulituskuvauksen uhriksi.
banzai suruille!