joskus kummalliseltakin tuntuvat ideat saattavat johtaa yllättävään lopputulokseen. lakisääteinen juhannusraporttini sisältäisi kerronnan päijänneristeilystä rhealla (oikeasti aika hauskaa ja hyvää ruokaa) sekä kaupungin katsomisen (autiot kadut ja huvittava juhlakäyttäytymistä sisätiloissa, minä mukaan lukien). tyytymättömyydestä nouseva ajatus yöuinnista sai kuitenkin voiton, mikä muuntui lopulta ideaksi kiivetä laajavuoren huipulle katsomaan auringonnousua. o´boy, sitä en kadu hetkeäkään. sellainen näky herättää kenet tahansa eloon.

tumma siluetti horisontissa, taivas punertaa. vähitellen ensimmäiset kirkkaat säteet pääsevät maan pinnalle. hetki hetkeltä ne valaisevat enemmän alaa, hetki hetkeltä vaihtaen väriä ja tunnelmaa. järvien päällä leijailee korkeita sumupatsaita. lähellä oleva sumu lipuu hiljaa kohti tuntematonta määränpäätä. kauempana oleva sumu muodostaa paksun vaipan, aivan kuin pilviä. tuntuu kuin olisin ollut lentokoneessa tai korkealla taivaalla. aivan kuin avaruusmatkaaja parhaalla paikalla katsomassa maapalloa. syvää hämmennystä, kunnioitusta ja ihailua maata kohtaan.

kaukaiselta tuntuva maailma yhdistyi kuitenkin nykyisyyteen puhtaan äänimaiseman avulla. linnun laulu, rasahdukset, korppi. sellaista hetkeä ei edes minun mieleni halunnut pilata selittämällä näkemääni. kerrankin minulle riitti vain se hetki, tämä hetki, tässä elämässä. sydän täyttyy ja pakahtuu. ajatukset löytävät oman paikkansa. sellaisen hetken jälkeen olisin valmis kuolemaan.
 
voi kun elämän voisi kokea aina yhtä hätkähdyttävänä. voi kun onnistuisi merkityksellistämään pienen merkityksettömän elämän.