istuin tänään syömässä pihakeinussa maittavaa tofujäätelöä rankkaakin rankemman ostospäivän päätteeksi. ohitseni käveli hieman haparoiden nuori mies (no, oikeasti poika) joka oli pukeutunut kummallisen sekalaisesti, mutta käytännöllisesti kylläkin tuulitakissaan ja repussaan. nuori mies palloili hetken aikaa ja tuli lopulta kysymään minulta "ookkonää tän talon asukki?" ja jatkoa hassunkurisella murteellaan. pyykkitupa oli hukassa eikä epäilystäkään enää ollut että kerrostaloissa asuu maa- ja metsätieteellisen opiskelijoita. melkeinpä harmittaa kun en näe uusien asukkien sopeutumista ja kasvamistaan osaksi kaupunkia. muutos on kenties parhaimmillaan parasta tai pahinta (minkä senkin voi kääntääparhaimmaksi).

tämän hersyvää naurua aiheuttaneen tapauksen jälkeen muistin teorian lapsen kehittymisestä. urie bronfenbrennerin (lähteviittaukset on vitusta) ekologisen teorian mukaan lapsen kehitykseen vaikuttaa ensin lähiympäristössä perhe, jonka jälkeen kehitykseen alkaa vaikuttaa mm. ystävät ja koulu. vaikutuksensa lapsen elämään antaa myös erilaiset instituutiot, yhteisön säännöt ja laajemmin vielä kulttuuri kattokäsitteenä. lapseen vaikuttavat tekijät ikään kuin lisääntyvät koko ajan laajenevana kehänä.

fiksua ja varmastikin paikkaansapitävää. lasten kohdalla laajennetaan vaikutusympäristöä ja sitä pidetään jopa suotavana. lasta rahdataan paikasta toiseen, jotta tämä saisi lisää kokemuksia. tuntuu kuitenkin, että aikuisten kohdalla tämä on unohdettu (tai sitten tämä väärinkäsitys johtuu vain siitä että olen keskittynyt lasten kehitykseen - mutta ei muisteta sitä). aikuisten kohdalla vaikutuspiiri jää usein kotikaupunkiin tai kenties opiskelukaupunkiin, jonka jälkeen palataan taas kotipaikkakunnalle turvalliseen ympäristöön.

mikäli bronfenbrenneriä olisi uskominen, voisi olettaa ihmisen elämän tavoitteena olevan laajentaa kaikkia tasoja. tulisi yrittää ylittää oman kulttuurin verho ja instituutioiden valta ja täten alkaa nähdä enemmän. tämä ei suinkaan kuitenkaan tarkoita etteikö omaa kulttuuria voisi kunnioittaa. oman kulttuurin voisi nähdä kuitenkin selkeämmin ja irrottautua turhista kulttuurin luomista harhoista.

ehkä seuraavaksi pitäisi muuttaa indokiinaan, jotta voisin laajentaa kehiä ja bronfenbrennerkin olisi tyytyväinen. helsinki ei enää riitä! (jota sitäkin on jäljellä enää vain muutamia päiviä)