turhautuminen elämiseen on yksi piinaavimmista olotiloista.
ehkä se oli post-traumaattinen tenttityhjyys, joka minuun iski tänään.

ajattelin pitää vapaapäivän kaikista pakotteista. ajattelin vain olla, lukea romaania ja olla. olisihan se pitänyt tietää jo tähän ikään mennessä ettei sellainen ole minulle lepoa ja rentoutumista. turhauduin.
yritin paeta tunnetta nukkumalla, syömällä (liikaa ja paljon herkkuja) sekä lukemalla. pinnan alla oli koko ajan tunne siitä, että kulutan aikaani väärin, vaikka kuka oikeastaan voi sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin.

turhauduin elämän tarkoituksettomuuteen. taas.mitä merkitystä sillä on, että luen ja opin? mitä merkitystä sillä lopulta on, että syön tai oikeastaan sillä, että hengitän ja elän?

lopulta päätin paeta tunnetta ulkoilulla. tyhmänä ja mukamas tietämättömänä menin lujaa ja oletin pahan olon hellittävän. olisihan minun pitänyt tietää ettei se niin mene. tiedänhän minä.

istahdin lopulta viitaniemen rantaan. ei mennyt sekuntiakaan kun koin levollisuuden tunnetta.

auringonlasku. (check, please)

auringonnousuista ja laskuista on tullut minulle tänä kesänä kummallisia hetkiä, jolloin voin kokea yhteyden maailmaan ja se saa minut rauhoittumaan. siinä on jotain pyhää, aivan kuin uskoville rukouksessa ja sakramenteissa. en voi muuta kuin katsoa, ihmetellä, ihailla. ennen kaikkea en voi muuta kuin olla aidosti minä kaiken sen edessä.

istuin pitkään. näin kuinka pilvet muuttivat väriään ja muotoaan. heinäsorsat puhdistautuivat, sukivat itseään, poikaset opettelivat elämää. parasta oli nähdä vain niiden tumma siluetti auringon loisteessa. nekin vain olivat. minäkin vain olin.

koko kehoon levisi rauha. vihdoinkin.  jo sellaisen hetken vuoksi ihminen jaksaa elää.
miksi etsin rauhaa aina väärästä paikasta?

(loppukevennys paatokselle: pieni ankanpoikanen päätti hieman sukeltaa ja tällä kertaa oikein kunnolla. se otti vauhtia ja pinnisti. se hukkui pinnan alle, mutta tuli sieltä heti korkin lailla ylös pullahtaen. ankka näytti hämmästyneeltä, niin hämmästyneeltä kuin vain ankka voi näyttää. vielä sekin oppii, että heinäsorsat ovat puolisukeltajia. rajoja tulee kuitenkin kokeilla.)