yritän kerrankin olla tavallinen, selkeä ja lyhytsanainen, toisin sanoen jämpti. (jännä sana kun tarkemmin miettii)

landepaukuttuminen on alkanut.

 - olen ostanut itselleni kiiltävän punaiset kumisaappaat, joita aion näyttää myös kaupungille.
 - olen ollut perisuomalainen ja juossut sateessa tiheässä metsässä, kallioilla, suossa ja nähnyt hirven kakkaa. (toisin sanoen olen ollut suunnistamassa)
 - olen pukeutunut kummallisesti liian suuriin housuihin ja takkiin (jotka eivät sopineet väreiltään sitten millään tasolla yhteen), pitänyt kuraisia kumisaappaita ja olen ollut jollain tapaa ollut ylpeä siitä. olenhan sopeutunut joukkoon suunnistuspiireissä.
 - olen puhunut linnuista ja oravista, auttanut ristikoiden täytössä, puhunut säästä. olen siis yrittänyt sopeutua tämän maailman tavalliseen arkeen.

kivaa hetken aikaa. onneksi ja epäonneksi iltaisin tulee tarttua tenttikirjaan ja palata ikään kuin korkeakulttuurin pariin. tuntuu kuitenkin huvittavalta yrittää lukea korkeista ja henkevistä periaatteista kun maailma näyttää pyörivät ilmankin niitä. tuhoon ovat kuitenkin tuomittuja suurin osa nykysukupolvesta. ajattele, kritisoi ja ajattele - ja sama uudestaan. toisaalta, jonkun kai täytyy laittaa yhteiskuntaa pyörimään ja olla syöttämässä uusia ajatusmalleja ihmisten mieliin.

tajusin tänään, että olen ollut keskimäärin hilpeämmällä ja keveämmällä tuulella kuin pitkään aikaan. (pelkään hieman sitä hetkeä, milloin uusi kriisi iskeytyy radalleni) lieneekö hyvä olo johtunut maailmani uudelleen järjestämisestä. yritän etsiä oikeaa tietä, minun tietäni. yritän hahmottaa kokonaisuutta ja luoda periaatteita. ihminen kai lopulta tarvitsee ideologian, jota seurata. ideologia voi yhtä hyvin olla uskonto, poliittinen suuntaus tai elämäntapaan liittyvä suuntaus.

olen vahvasti kääntymässä viherinnostuksen suuntaan, vaikka tosin olen ollut sillä tiellä jo pitkään. harmikseni kuitenkin saan huomata yhä uudelleen, että uskottavan vihreiden arvojen kannattajan tulisi näyttää vihreältä ja julistaa aatettaan joka kulmalla stereotyyppisen mallin mukaan. vaatteeksi sopivat ainoastaan värikkäät kankaat, puuvillaa ja huiveja. ulkonäöllä lienee pätevät syyntä, useimmiten niiden eettisen luonteen vuoksi, mutta silti minusta tuntuu siltä, että ilman ulkoista olemusta et voi olla uskottava. en minä halua olla sellainen vihreä, kuin kaikki muutkin. haluan olla minä! toisaalta miksi tarvitsisin suuremman yleisön tunnustuksen eettisyydelle? ja miksi minun tulisi olla sataprosenttisen vihreä? (kyllä uskovakin välillä pinnaa iltarukouksistaan - tähän tulisi hymiö, joka on saanut oikeaan silmään roskan - )

uskottavuuden ilmiö lienee aivan sama kuin siinä, että uskottavan taiteilijan tulee olla jollain tavalla alkoholisoitunut ja ylipursuavan boheemi elämäntavoiltaan. tanssijana minua ei myöskään luokitella uskottavaksi taiteilijaksi, vaikka minusta tanssijoille se arvo tulisikin antaa. jokaisessa tanssijassa elää pieni tanssitaiteilija. pirhulan ihmisten kalkkiutuneet ajatusmallit!


jälkikirjoitus: haluan ehkä teettää itselleni paidan, jossa lukee suurin kirjaimin

                 "FILOSOFIA PELASTI MINUT PSYKOLOGIALTA"