olen viimeisen neljän päivän aikana käynyt katsomassa 5 erilaista tanssiteosta paikallisilla tanssifestareilla. tanssintäyteistä aikaa siis eletään, mutta tällä kertaa ei niinkään tanssisalin sisältä vaan pohdinnan tasolla. tuntuu että tanssitaiteeseen on avautunut aivan uudenlainen näkemisen tapa. tanssiteoksista näkee nyt helpommin sen olennaisen.

aikaisemmin tanssin katsominen on ollut enemmänkin "vain" nautintoa, viihdyttävää ja hätkähdyttävää ihailua. toki aikaisemminkin tanssiteokset ovat herättäneet ajatuksia, mutta nyt tanssiteoksia voi vain katsoa ja nähdä, oikeasti. kaiken liikkeen takaa näkee jotain mitä ei paljain silmin ole luettavissa. jokin kutkuttava maailma, jonka tanssitaiteilija on halunnut luoda ja raottaa muille uteliaille. pienistä vihjeistä ja paloista muodostuu kudelma, joka vie ajattelun erilaiselle tasolle. taiteesta on tullut aidommin tapa katsoa maailmaa, leikitellä ilmiöillä, riisua kulttuuria, kuunnella sisäisyyttä. sanaton tapa selittää maailmaa.

kummallista on kuitenkin se, että taide tuntuu karanneen jonnekin kauas tavalliselta ihmiseltä. tanssin analyysin kurssilla eron huomaa selkesti: tanssin (taiteen) tiettyjä säännönmukaisuuksia ja traditioita tuntemattomalle monet teokset esittäytyvät vain ahdistavina tai järjettöminä. teokset otetaan vastaan suorana loukkauksena ihmiskuntaa kohtaan, vaikka kyseessä olisi ollut vain maailman tutkimisesta ja ajatuksilla leikittelystä. ikävällä tavalla tuntuukin siltä, ettei kaikki taide ole avoinna jokaiselle. toki jokainen saa taiteesta aina omanlaisensa tärkeän kokemuksen, muttei välttämättä näe niin paljoa kuin voisi nähdä. aivan samalla tavalla itse en näe kaikista taiteen lajeista sitä olennaista, koska minulla ei ole kehittynyt sille alalle tarvittavaa näkemisen tapaa. (eri asia tosin on, onko kaikki taide enää aidosti sisäisyyttään ammentavaa vai vain taiteen traditioilla leikittelevää toimintaa?)

tai ehkä kyseessä voi olla myös lukemisen tapa. aivan kuin tämän yhteiskunnan perustuessa luku- ja kirjoitustaidolle, tulisi jokaiselle opettaa myös taiteenlukutaitoa. taiteenlukutaidon kautta jokainen saa samalla helpommin myös laajemman maailmanlukutaidon. irrottaudutaan turhasta rationalisuudesta ja luodaan täydempi tapa nähdä. myönnetään kulttuurin tarjoamat silmälasit, mutta samalla voidaan myös irrottautua kulttuurin näkemisen tavoista

tosin mikäs minä olen tavallisen kansalaisena mitään sanomaan taiteesta. kyllä ne korkeamman tahon ihmiset varmasti tietävät mitä taide OiKEASTi on.