elämän epävarmuus on onnistunut taas tänään osoittamaan mieltään ja tuomaan ääntänsä kuuluviin.
kuolemaa, sairastumisia, epäreiluutta..

minua lähinnä on tieto siitä että kesän näytelmä peruuntuu päänäyttelijän sairastumisen vuoksi.
tuntuu pinnalliselta, naiivilta ja epäolennaiselta harmitella sitä etten pääsekään osaksi kyseistä kokemusta kun pitäisi miettiä mitä toiselle kuuluu.
joka tapauksessa olen äärimmäisen harmistunut moisesta. kesän suunnitelmat menevät uusiksi ja tyhjäloma-ahdistus nostaa päätänsä.
ehkä pääsen mukaan näytelmään joskus myöhemmin. tämä kesä vain oli niin täydellinen sille mutta taas saa huomata ettei pidä suunnitella elämäänsä liian tarkasti eteenpäin.