korkkasin tänään tanssikauden alkaneeksi. aluksi pelonsekaisin tuntemuksin, koska muistin etten ole liikkunut koko kesänä ja linjaukset voivat kadota pelottavan nopeasti. mutta ei, eivät ne olleet kadoksissa vaan olivat ennemminkin vahvistuneet! miten päin tahansa kehon väänsikin joko lattiatasossa, jaloilla ollessa tai ilmassa, keho silti aina tiesi minne mennä. miekansivalluksen tarkkuudella se löysi paikkansa ilman epäröiviä askeleita. jollakin tavalla kaikki taito vain ryöpsähti esille, ikään kuin se olisi odottanut hetkeä jolloin kehon voi päästää vapaaksi.

ehkä kesän tauko olikin tehnyt minulle vain hyvää. jollain tavalla keho sai luvan päästää irti kaikista lihasjäykkyyksistä, jota päivittäinen treenaus oli tuottanut. kesän aikana keho ikään kuin kuihtui omaan kokoonsa ja keräsi energiaa. kerätessään energiaa se tallensi kaiken tietämänsä ja hukkasi kaiken mitä sen ei tarvitse tietää. ja sitten, aivan kuten päästäessä irti jännitetyn jousen, kaikki tulee esille järisyttävällä voimalla. (tai sitten onnistumisen tunne oli kaikki vain monen tekijän sattumankauppaa)

tokihan tanssiessa pystyin huomaamaan heikenneen lihasvoiman ja tietyt kehon virheasennot, joita jokainen tanssija joutuu miettimään koko elämänsä ajan, mutta nekin oli lopulta helppo korjata kun mielessä ei ollut mitään turhaa täyttämässä oppimista. vaikka pelkäsinkin taitojen kadonneet, en antanut sen haitata tekemistä vaan jätin sen omaan arvoonsa. kenties kehonhallinnan kehittymiseen liittyi hyvin vahvasti myös se, että olen koettanut tarkkailla kehontoimintoja arkipäivässäkin enemmän. huomaan nykyään jo helpommin miten kehoni reagoi tiettyihin tilanteisiin: mikä osa kehostani jännittyy hermostuessani, mitä turhia eleitä teen keskustellessani jne. mielenkiintoista onkin se millä tavalla keho ja mieli pelaavat yhteen ja miten paljon kehon toiminnasta voikaan oikeastaan päätellä kun päättää ryhtyä tarkkasilmäiseksi. terve keho terveessä mielessä ja toisin päin, ei todellakaan taida olla liioittelua.

tanssitunnilla puhuimme myös lyhyesti siitä mitä nykytanssi jokaiselle merkitsee. omalla kohdallani tällä hetkellä tärkeintä oli kokonaisvaltaisuus. mieli ja keho voivat liikkua samanaikaisesti ja erottamattomasti, tilaa ja liikettä voi käyttää oikeastaan millä tavalla tahansa, ja ehkä ennen kaikkea se ettei liikkuminen ole pelkästään endorfiinihumalaa vaan jonkinlaista yhteyden vahvistamista itseensä. mitä ihminen oikeastaan muuta voisikaan kaivata liikkumiselta?

mutta ei se mitään, ensi tunnilla piruetit eivät tasan tarkkaan pyöri. kyllä se aina kostautuu. * wirn