viime yön pimeinä tunteina päätin viimein perustaa itselleni blogin.
mietin pitkään kyseisen idean järkevyyttä, koska en ole löytänyt siihen vielä
selkeitä motiiveja. lopulta päädyin kuitenkin siihen, että teemalla keskeneräinen
voin tehdä oikeastaan mitä tahansa. mikä olisikaan sen parempaa juuri minulle kuin myöntää keskeneräisyyteni ja saada siitä jopa jotain irti.

lupaan siis sisällyttää blogiini paljon keskeneräisyyttä ja sen paljastamista, pinnallista ja vähemmän pinnallista pohdintaa sekä hyvin paljon kirjoitusvirheitä.

mutta kuten tapoihini kuuluu, en kykene tekemään mitään ilman pohdintaa. senpä tähden ajattelin kirjoitusteni aikaan selvittää motiivini kirjoittamiseen ja vertailla julkisen minäni ja kirjoitusminäni eroja.
tärkeimpänä asiana ajattelin kuitenkin olevan kommunikoinnin. siksi ajattelinkin, että blogini voisi olla enemmänkin elämän oppimispäiväkirja. siispä järkevät kommentit ovat tervetulleita. miksi antaisin itsestäni jotain, jos en saa siitä jotain takaisin?

joka tapauksessa, ihmiskoe nro 567 alkakoon...