olen ollut jo kaksi päivää kliseisyyden huipentuma. olen pohtinut sanontaa "silmät ovat sielun peili" ja todennut sen minun kohdallani pelottavankin päteväksi lausahdukseksi.

minun on ilo ja vihastus tuntea ihmisiä, jotka osaavat lukea minua silmistäni silloin kun sanani eivät kerro kaikkea. se tunne on pelottava. toinen tunkeutuu minuun ilman lupaani. ainoastaan katse maahan voi pelastaa hetken, mikäli et tahdo paljastaa sisintäsi. paljastut silti. katseen luominen maahankin on jo merkki siitä, ettei ole kertonut kaikkea. hetkellinen pakotie, mutta tärkeä sellainen.

huomasin myös, että viehätyn ihmisiin, joiden silmistä voi lukea kaiken, samalla tavalla kuin minunkin silmistäni. viehätyn ihmisiin joiden silmistä loistaa puhtaus ja tunne. useimmiten tiedän heti ensi silmäyksellä kenen silmiin voin luottaa. useimmiten jään vain katsomaan toista silmiin. en ajattele mitään, mutta katson silti. puhdas ja ajaton hetki kaiken keskellä. aivan kuin yrittäisin imeä näkymätöntä tietoa toisesta ja samalla nähdä toisen sisällä. tällaisille ihmisille annan huomaamattani myös oikeuden katsoa minua syvälle silmiin ja yllättää minut siten, etten huomaa suojautua. samalla paljastun, mutta usein hetki on niin puhdas etten välitä siitä. henkilökohtaista viehättymistä, kemiallista reaktiota tai taikaa, joka tapauksessa hienoja hetkiä, joita ei tahdokaan lähteä analysoimaan.

olen aina luullut, että vain tietyt ihmiset osaavat lukea silmiäni, mutta ehkä silmäni paljastavat muillekin enemmän kuin itse tiedostankaan. teatteriohjaaja sanoi minulle kesän alussa, että minulla on puhuvat ja paljon kertovat silmät. hämmennyin siitä, koska en ollut koskaan ajatellut sitä. vasta myöhemmin olen alkanut kiinnittää huomiota katseeseeni ja ilmeisiini. todellakin pystyn kertomaan kasvoillani paljon, ellen peräti kaiken, mikäli vain tahdon paljastaa itseni. ensi vuoden draamaharjoitukset tekevät minulle varmasti hyvää: saan kasvoni käyttöön ja samalla sisimpäni avoimeksi. laulaminenkin on jo avannut minua. laulaessa en voi teeskennellä. ääni tulee syvältä, läheltä paikkaa, jonka tietoa silmätkin heijastavat.

ehkä olen oppinut lapsena puhumaan ensin silmilläni ja vasta sitten yrittänyt puhua sydämellä. jäljelle jää puhuvat silmät, mutta vielä sulkeutunut sydän?