ei ole helppoa keskittyä tenttiin lukemiseen, jos tietää istuvansa jättiläisten vieressä.

kirjasto, kolmas kerros. metritolkulla arvokkaita ja ylpeitä mustakantisia kirjoja; valtiopäivien pöytäkirjat ja asiakirjat vuodesta 1809. täynnä nimiä, jotka ovat unohtuneet, mutta joista jokainen on vienyt tätä maata eteenpäin omalla pienellä tai suurella panoksellaan. lakiehdotuksia, huolestunutta keskustelua maajaoista ja uskonnoista. pakko kansien väliin oli kurkistaa. kaikkea sellaista mikä tänä päivänä vaikuttaa yksinkertaiselta ja itsestäänselvältä. kaikesta siitä on tullut enää vain pölyntuoksuisia häivähdyksiä, mutta siellä ne kaikki ovat. edelleen.

helposti unohtaa sen mitä joskus on ollut ja mistä kaikki on lähtöisin. viikonloppuna näin tanssiteoksen, joka käsitteli naisen asemaa: "naisen tulee valmistautua miehen kotiintuloon raikkaana ja iloisena. naisen pitää miehen puheita mielenkiintoisina, olla jämäkkä ja rakastava lapsilleen ja tarpeen tullen leikkiä tyhmempää kuin mitä oikeasti olisi". ohjeita menneisyydestä, jotka otettiin vakavasti ja rakennettiin maailma niiden varaan. turvallisesti, varmasti ja kuuliaisesti. eivätkä ohjeet nykypäivänäkään kaukana todellisuudesta ole.

tänäänkin hamutaan korkeammalle viisaiden ja ei niin viisaiden ihmisten ohjeiden varassa. rakennetaan ahnaasti sellaista maailmaa, mitä halutaan nähdä. tuleeko 136 metrin korkeudella katto vastaan vai jatkuuko kipuaminen rajoittamattomiin korkeuksiin asti?