malagassa suomalaisia kuoli 9 suomalaista bussiturmassa.
taannoin sumatran saarella kuoli tsunamissa 178 suomalaista.

viikon sisällä Kiinan maanjäristyksissä ihmisiä on kuollut kenties jo 18 000 ja
Myanmarissa myrskyssä taas noin 32 000 ihmistä. lisänä muiden maiden sotien ja nälänhätien uhrit.

käsittämätön määrä ihmisiä, mutta silti itkemme vain muutamien puolesta. ansaitsevatko ne muutamat ihmiset enemmän surua kuin toiset?

määrä konkretisoituu vasta kun vertaa lukuja vaikkapa omaan paikkakuntaan. oma kuntani olisi pyyhkiytynyt viikon sisällä täysin kartalta ja samalla olisi pyyhkiytyneet lähikuntienkin ihmisiä. ehkä suurien määrien häviäminen tuntuu helpommalta kuin muutaman hengen menettäminen. massaan on helppo hukkua asenteella "ei kuulu minulle". muutamia henkiä pohtiessa voimme sen sijaan kuvitella omaisten surun.

en tiedä osaanko surra vain muutamien vuoksi. suren jokaisen puolesta. suru on laimeampaa, mutta tasapuolisempaa.

ja sitten ne sanovat minua kyyniseksi.