ihminen lienee synnynnäisesti jollain tavalla pinnallinen.
tai ei, ihminen on inhimillinen. ihminen on ihminen.
mieli ei kykene laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen kun yksi tai useampi asia vie siltä käsittelykapasiteettia. tämän päivän voimala laittoi onneksi asioita järjestykseen. se käsitteli nuorten masentuneisuutta ja sitä kuinka nykymuotoinen elämä sairastuttaa ihmisen. jotain on pahasti vialla, jos ihminen ei sairastu. ihminen on sokea jos ei huomaa sitä mihin nykyisenlainen elämäntapa johtaa.
hävettää myöntää miten pinnallisia asioita sitä voikaan ajatella. tuntuu turhalta tuhlata energiaa sellaiseen. toisaalta tuntuu kuitenkin hyvältä antaa itselleen lupa elää väärin eikä tuottaa itsellensä siitä aina henkistä rangaistusta. kohtuus on kuitenkin sana, joka tulisi pitää mielessä useammin.
tiedän miten hyvää elämää tulisi elää. miksi se on kuitenkin niin vaikeaa?
minulla on tietoa ja tunnetta siitä mitä on eettisesti hyvä elämä. monelta osalta elän juuri niin kuin haluankin mutta suurelta osalta en. en voi syyttää vain yhteiskuntaa siitä etten elä niin kuin itse näkisin parhaaksi. sen myöntäminen tekee kipeää.

onko ihmiseen rakennettuna sisälle tuhoamisvietti? hädissään suurin osa ihmisistä rakentaa itselleen kompastuskiviään tiedostaen ja tiedostamattaan. onko se vahinkoa vai osa seikkailua? onko ihmisyydessä tapahtunut väärinasennus?

olen yrittänyt miettiä mikä minut tekisi onnelliseksi. huomaan opiskelujeni olevan tällä hetkellä jäässä. sana kasvatus tuottaa vain vastenmielisiä mielikuvia. en halua olla se joka yrittää kasvattaa sukupolvea joka joutuu kohtaamaan elämän sellaisena kuin se nyt on. tällä hetkellä en usko voivani vaikuttaa asioihin tarpeeksi ruohonjuuritasolla. tällä hetkellä minua kiinnostaa pureutua vieläkin syvemmälle. haluan vaikuttaa siihen mikä vaikuttaa ruohonjuuriin. haluan olla osana kallion rakentamisessa. haluan kehittää sitä systeemiä jonka avulla ihminen pyrkii eteenpäin elämässään, tai oikeastaan niitä systeemejä joilla elämä voisi tasoittua. eteenpäin kulkeminen ei ole aina hyväksi. joskus on hyvä katsoa myös taaksepäin ja myöntää virheensä.

valinta on toinen, tai kolmas tai neljäs, sana tänään joka on hiipinyt mukaan lukuisiin tilanteisiin. mistä tiedän mikä opintoala on minulle oikea? olenko pitänyt lähelläni sellaisia ihmisiä jotka ovat minulle hyväksi? mistä tiedän teinkö menneisyydessä oikean valinnan? miten voin luottaa valintaan kun en luota omien ajatusteni kestävyyteen? onko olemassa valintoja, jotka johtavat väistämättömästi tuhoisaan lopputulokseen? voiko jokaisesta valinnasta seurata lopulta vain hyvää? kuinka paljon valintaan oikeastaan voi itse vaikuttaa? onko olemassa edes mitään sellaista kuin valinta?
tuntuu ylitsepääsemättömän kummalliselta tietää mitä elämässä tulisi valita. en edes tiedä tulisiko elämää miettiä valintojen sarjana. ehkä se vain kulkee omalla painollaan. siitä joutuu kuitenkin pakollakin epävarmuuden sietokyvyn kestävyyteen josta voi päätyä halutessaan uskontoon tai elämänkatsomukseen.
toivoisin kuitenkin että valinnan vaikeus ei estäisi minua valitsemasta ja elämästä. sopivan vaihtoehdon odottaminen tuntuu turvalliselta. harmillista vain että se estää elämästä.

minulla olisi myös suunnaton tarve punnita uskontoihin liittyviä ajatuksia koska tällä hetkellä luen uskontotiedettä hyvin nopealla tahdilla ja suurella innolla. taidan kuitenkin vielä muhituttaa mietteitäni. hienoahan olisi vain paljastaa ajatusten keskeneräisyys ja tuoda ne julki mutta sitä en vielä tee.
täytyy kuitenkin myöntää että uskontotiede on avannut taas yhden näkökulman maailmaan katsomiseen. en saa vastauksia uskonnon totuudellisuudesta tai jumalan olemassaolosta tai sen olemattomuudesta. saan kuitenkin vastauksia siihen miten asioihin voi suhtautua, miten ihmiset suhtautuvat uskontoihin ja miten ihmiset käsittävät uskontojen merkityksen.
uskonto on jotain mikä on minusta mielenkiintoisin ihmisen luoma tuote. (ottamatta kantaa siihen onko se oikeasti ihmisen luomaa vai oikeasti korkeammalta tulevaa ilmoitusta)
olen aina pyrkinyt pääsemään syvälle ilmiöihin. ehkä se on juuri tämä taso jota olen etsinyt. miksi tutkia vain ihmisen ja maailman pinnalla tapahtuvia ilmiöitä ellei tiedä mikä on pohjalla vaikuttavana tekijänä?
tällä hetkellä tuntuu että tutkin juuri sitä mitä olen etsinyt jo pitkään.

mutta jotta ei menisi taas tälle tasolle, täytyy mainita että olen nauranut tänään paljon ja tajunnut sen, kuinka tärkeitä minulle lähellä olevat ihmiset ovat. en olisi mitään ilman läheisiä ihmisiä. olen myös muistanut kertoa tämän tärkeyden toiselle. ihminen ei lue ajatuksia. kieli on se jonka avulla kommunikaatio tapahtuu. voi kun muistaisi käyttää sitä useammin hyvään. vilpittömyydestä voi syntyä vain hyvää.