kiitos valaisevan keskustelun tajusin jotain olennaista. niinkin perimmäisen olennaista ja tärkeää, että olin sen unohtanut. miten sitä osaakin unohtaa aina kaiken olennaisen ja muistaa vain olemattoman?!

tajusin, että olen käyttänyt lähes jokaisessa tilanteessa vapauskortin, mutta jättänyt sen sijaan käyttämättä vastuukortin. vapauskorttia pelatessa joudut soljuvaan olotilaan, kun taas vastuukortti tasoittaa menoa. ei pelkkä vapauskaan tuo onnellisuutta.

olen ajautunut opettamaan, mutten ole aina ottanut täysin vastuuta siitä mitä teen. olen alkanut kasvissyöjäksi, mutten huolehdi itsestäni tarpeeksi. olen vain ajalehtinut päätösten jäljessä. samoiten olen ottanut liiankin usein vain vapauden ihmissuhteissa. vapaus toimia oman mielen mukaan on vaikuttanut tälle ajalle ominaiselta itsenäisyydeltä vaikkei se sitä todellisuudessa olekaan. esimerkkejä löytyisi varmasti pidempi lista kuin uskallan edes muistella.

vapaus on kyllä toiminut äärimmäisen hienona puolustuskeinona, mutta minä itse ja vapaus on tuottanut vain pelkuruutta ja yksinäistä oloa. vapaus on antanut minulle luvan paeta. sen sijaan vapauteen lisätty vastuu toisi mukanaan kasvamisen. kasvaminen taasen vaatii sitoutumista päätöksiin eli vastuun kantoa ja vastuusta seuravaa hallittua vapautta, jonka jälkeen tulee taas tarkastaa päätöksen tarkoituksenmukaisuus jne. mitään ei voi kuitenkaan saavuttaa ilman päätöstä ja siitä seuraavaa vastuuta ja vapautta.

palaset loksahtelevat paikoilleen.