joskus kirjastossa käynti tuntuu piinaavalta. kuljen pitkän aikaa hyllyjen välissä enkä löydä millään tavalla minua kiinnostavia kirjoja. useimmiten luovutan ja luotan seuraavan kerran heräteostosmaiseen kirjojen löytämiseen. (yliopiston kirjasto toimii heräteostospaikkana lähes aina. vähintäänkin yksi aiheeseen kuulumaton kirja lähtee yleensä mukaani.)

tänään en kuitenkaan luovuttanut vaikka kiersikin hyllyjen välejä lähes tunnin verran. hain koko ajan jotain tiettyä kirjaa tai aihepiiriä, mutten saanut sille nimeä. joskus on kai vain sellainen olo ettei halua luovuttaa kun tietää, että tarvitsee jotain.

tällä kertaa mieli tarvitsikin rakkautta. melkein kyllä arvasin sen, mutten vain heti keksinyt. löysinkin täydellisen kirjan, jota en voi olla mainostamatta: tuija wuori-tabermanin unohtumaton ensirakkaus. siinä julkisuuden henkilöt ja ei-niin-julkiset henkilöt kertovat ensirakkaudestaan. välillä ensirakkaus oli lapsuuden ihastumista, joskus taas poptähtiin suuntautuvaa tai sitten todellisia elämän kestäviä rakkaustarinoita. kaikissa on kuitenkin yhteistä se, että ne ovat todellisia tarinoita eikä fiktiivisiä, vaikka muistot aina hieman värittyvätkin.

en voi kuin ihailla sitä, miten ihmiset ovat ottaneet vastaan rakastumisen tunteen ja miten siihen tunteeseen luotetaan vaikkei se sisälläkään minkäänlaista järkiperäistä selitystä. ei voi kuin nöyrtyä.